"Tänään mansikka maalle poimimaan mansikoita, on niin kaunis keli että." Joo tosi. Heti kun pääsee sinne alkaa satamaan. No me vaan, et se on pikkunen kuuro. Aletaan kerää mansikoit. Vesi sade vaan yltyy. No me siy vaan et, "Kerätään nää loppuun lähetään sit." No saatiin kerättyä. Kaikilla Murr murr murrhaavat katseet naamalla, jopa koiralla joka uskollisesti oli ollut koko sen kaato sateen ajan kanssamme siellä puskien keskellä, eikä lähtenyt kotiin. No heti ku pääs sisälle, vaihto kuivat vaatteet ja katto pihalle. Tietty siellä oli niin kaunis auringon paiste et oikein raivostutti. Joku tuolla ylä ilmoissa taitaa pitää meitä pilkkanaan. Niin kuin rakas sisko sanoi "Tää on varmaan jokin rangaistus." :D Ja sillon ku me tultiin kotiin joku oli lukinnu oven siis tuulikaapin oven ja me sit vaan huudeltiin sieltä. "Päästäkää meidät pois täältä, pitääkö meidän jäädä tänne kuivumaan vai miks tää ovi on lukossa." No hetken päästä rakas isä tulee katsomaan keittiöstä, ihan hölmistyneen näkösenä. "Minä ihmettelin kuka siellä oikein ryskyttää." Hän oli kaikessa raihassa koko sen ryskytyksen ajan istunut kahvi kuppi kädessä keittiössä. >_< No sen jälkeen äitin kanssa mietittiin mitä ois pitäny tehä jos se isä ois ollu takka huoneessa. No niitä ideoita oli 3kpl
1. Ottaa avain ja mennä taka ovesta.
2. Soittaa ovikelloa.
3. Tiirikoida ovi auki (ujuttamalla käsi reijästä [lautojen välissä]).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti